Onko valmistamani vaate vastuullinen, ekologinen vai eettinen? Mitä nämä termit edes tarkoittavat? Miten toimia vastuullisesti alalla, joka aiheuttaa 10% maailman hiilidioksidipäästöistä ja 20% maailman jätevesistä?

Havahduin tähän todellisuuteen, kun suoritin Kestävä kehittäjä erikoisammattitutkintoa. Tutkintoa suorittaessani jouduin miettimään laajemmin tekstiili- ja vaatetusteollisuuden ongelmia: tuotannosta johtuvat kasvihuonepäästöt, veden kulutus (puuvillainen T-paita vie vettä 2720 litraa ja farkut 10 850 litraa ;fairtrade.org.uk), uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö, työntekijöiden huonot olot ja lapsityövoiman käyttö. Melkein alkoi ahdistaa oma ammatinvalinta.

Iso ongelma tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa on muodin sesonkien nopea sykli. Nykyään pikamuotiketjujen sesonki on sitä, että lähes viikoittain tuodaan markkinoille "uutta sesonkia", jotta kuluttajat tekisivät jatkuvasti uusia vaatehankintoja. Lisäksi pikamuotivaatteen laatu on usein huono ja hinta niin halpa, että on suuri houkutus ostaa uusi vaate ja heittää vanha kaatopaikalle. Paljon on tapahtunut myös muutosta parempaan ja monet brändit ovat tehneet töitä vastuullisuuden eteen. Haasteena on tuotanto – ja hankintaketjun hajaantuminen ympäri maailmaa ja oikean tiedon saaminen kaikilta ketjuun osallistuvilta toimijoilta.

Teen alihankintana leikkuuta ja ompelua pienelle vaatetusalan yrittäjälle Kirsi Designille, joka myy Salpakankaalla Putiikki K&K:ssa sekä maailmalta tulleita että itse suunnittelemiaan vaatteita. Erikoisammattitutkintoni projektina oli etsiä keinoja, joilla vähennetään vaatteiden tuotannossa syntyvän jätteen joutumista kaatopaikalle. Idea tähän projektiin syntyi siitä, kun ympäri leikkaamoa alkoi kertyä pahvilaatikoittain kangastilkkuja. Aikani tilkkuja pyöriteltyäni ymmärsin myös sen, miksi leikkuujätteestä usein valmistetaan hiusdonitseja – eihän sellaisesta pienestä silpusta juuri muuta pysty valmistamaan. Se, että silpusta jalostetaan uusia tuotteita, on toki ekologista, mutta onko se vaate, jonka valmistuksesta jäte on syntynyt, vastuullinen, ekologinen ja eettinen?

Mitä tarkoittaa vastuullisuus, ekologisuus ja eettisyys?

Vastuullisuus = laajempaa läpinäkyvyyttä vaatteen valmistuksen eri vaiheissa

Ekologinen = vaatteen valmistus kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän. Sen valmistuksessa kiinnitetään huomiota kemikaalien, energian ja luonnonvarojen kulutukseen. Ekologinen vaate on ajaton, kestävä ja pitkäikäinen. Vaatteen ekologisuutta tutkiessa otetaan huomioon vaatteen koko elinkaari.

Elinkaari = vaatteen elämä valmistuksesta hävittämiseen asti : suunnittelu, materiaalit,valmistus, viimeistely, kuljetus, käyttö, kierrätys ja hävitys.

Eettinen = vaatteet valmistetaan eläimiä ja ihmisiä kunnioittaen, reilun kaupan säännöillä. Työntekijöillä on hyvät olosuhteet ja oikeudenmukainen palkka.

Ovatko valmistamani vaatteet vastuullisia, ekologisia ja eettisiä? 

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että tarvitaanko tätä kaikkea uutta vaatetta ja se aiheuttaa jonkinlaisen arvoristiriidan, kun kuitenkin työkseni valmistan uusia vaatteita. Mielestäni voin kuitenkin sanoa tekeväni eettisiä vaatteita, koska valmistus tapahtuu hyvissä olosuhteissa ja saan siitä palkan. Valmistus tapahtuu samalla paikkakunnalla kuin missä ne myydään. Ne ovat myös ajattomia ja kestäviä eli valmistuksen kannalta ekologisia. Kankaiden alkuperä onkin jo vaikeampi selvittää. Kankaat vaatteisiin hankkii työn tilaaja ja vaatteiden suunnittelija suomalaisilta kangastukuilta. Aika monella kankaalla on muutamakin sertifikaatti, mutta ne keskittyvät useimmiten kankaan ekologisuuteen. Jos haluaa tietoa eettisyydestä (työoloista ja oikeudenmukaisesta palkasta), niin sitä on vaikea löytää.

Muutamia kankaista löytyviä sertifikaatteja 

Bluedesign: Kattaa koko tuotantoketjun. Se rajoittaa käytettäviä kemikaaleja ja ympäristöön joutuvia päästöjä. Sen pyrkimyksenä on, että tuotantoprosessit olisi suunniteltu niin, että kaikkia resursseja käytettäisiin mahdollisimman tehokkaasti ympäristönsuojelun, terveyden ja turvallisuuden kannalta. Tavoitteena poistaa ihmisille ja luonnolle haitalliset aineet aina tuotannon alusta loppuun saakka.

OCS- sertifikaatti: Kattaa valmistuksesta jakeluun asti, että tuote sisältää väh. 95% luo- mumateriaaleja.

ÖKO- Tex- standardi: Takaa, että tuotteessa ei ole haitallisia torjunta-aineita, raskasmetalli- tai formaldehylijäämiä.

GOTS-Standardi: Käytettävän kuidun tuotannosta väh. 95% on luomutuotantoa. Tuotannossa käytettävä vesi on puhdistettava tuotannon jälkeen. Raskasmetallien, formaldehydin, geenimuunneltujen siemenien ja nanopartikkelien käyttö on kokonaan kielletty.

Reilu kauppa: Fairtrade International- järjestön (FLO) hallinnoima järjestelmä tuotteille, joiden tuotanto noudattaa tiettyjä vaatimuksia ympäristövaikutusten, työvoiman ja sosiaalisen kestävyyden suhteen esim. työntekijöille oikeudenmukainen palkka.

Kuinka voi lisätä oman vaatekaapin vastuullisuutta? 

Korjataan rikki menneet.

Tuunataan vaatteet, jotka eivät sovi tai muuten miellytä.

Teetetään oman näköisiä mittojen mukaan tehtyjä pitkäikäisiä vaatteita.

Ostetaan vain tarpeeseen laadukasta ja kestävää vaatetta kotimaisista kivijalkaliikkeistä tai nettikaupoista.